Oma koti kullan kallis

Asuntomarkkinoilla on kevättä rinnassa. Asuntokauppoja on tehty talvea vilkkaammin ja pankeissa asuntoluottojen kysyjiä on taas liikkeellä. Asuntolainojen korot ovat painuneet poikkeuksellisen mataliksi. Näyttääkin siltä, että asuntovelalliset saavat nauttia pienistä korkokustannuksista vielä pitkään.

Asuntomarkkinoiden iso kuva on kuitenkin edelleen laimea. Alueesta riippuen hinnat polkevat paikoillaan tai ovat pienessä laskussa. Asuntorakentamisen vähenemisen vuoksi uudistuotantoa tulee markkinoille aiempaa vähemmän.

Asuntomarkkinoiden alavireisyys ei ole mikään yllätys. Yleinen taloustilanne on Suomessa ollut pitkään heikko, ja lähivuosien näkymät ovat edelleen utuisat. Nopeaa vilkastumista asuntomarkkinoille ei ole syytä odottaa. Se edellyttää Suomen talouden kääntymistä selvään nousuun.

Onko asuntomarkkinoilla sitten syytä pelätä hintaromahdusta? Keväällä mediassa on verrattu asuntoja jopa autoihin, ja peloteltu erityisesti pientalojen hintojen tulevaisuudessa laskevan kuten autojen hinnat laskevat iän myötä. Tällaiset vertaukset ontuvat pahasti. Autot ovat kulutustavaroita, rakennukset kestävät oikein huollettuina vuosikymmenestä toiseen.

Yleisen taloustilanteen nopea heikkeneminen ja siihen liittyvä työttömyyden ja maksuvaikeuksien raju nousu voisi syöstä asuntomarkkinat pudotukseen. Tällainen skenaario, jossa talouden fundamentit, eli perustekijät, muuttuvat nopeasti heikompaan suuntaan ei näytä tällä hetkellä lainkaan todennäköiseltä.

Toinen hintojen romahduksen vaaraa lisäävä tekijä olisi asuntohintojen erkaantuminen muusta talouskehityksestä, eli hintakupla. Tästäkään ei ole mitään merkkejä. Asuntohinnat eivät näytä viime vuosikymmeninä erkaantuneen huomattavasti muusta talouskehityksestä.

On totta, että asuntojen hinnat ovat tällä vuosituhannella nousseet nopeammin kuin yleinen hintataso ja rakennuskustannukset. Asuntohintojen nousu on seurannut kotitalouksien verojen jälkeisten tulojen kasvua. Tämä tarkoittaa, että asuntohintoja ei ole määrittänyt kustannusten kehitys, vaan ihmisten maksuhalukkuus.

Miksi näin? Asuntohintojen noususta suuri osa on rakennusmaan hinnan nousua. Tonttitarjonnan vähyys rajoittaa rakentamista ja nostaa maan hintaa kasvukeskuksissa. Ja tämä tapahtuu maassa, jossa lentokoneesta näkyy kaupunkienkin kohdalla pelkkää metsää!

Asuminen on Suomessa liian kallista, mutta ongelmat ovat pitkälti rakenteellisia ja näin ollen pysyviä. Pallo onkin kunnilla, joiden tulisi kaavoittaa maata nopeammin asumiskäyttöön siellä, missä ihmiset haluavat asua.

Tämäkään ei tarkoittaisi asuntohintojen romahtamista. Tonttitarjonnan lisääntyminen painaisi asuntohintojen nousun pysyvästi tulojen kasvua hitaammaksi. Ajan kuluessa asumiskustannukset suhteessa tuloihin laskisivat, mikä loisi mahdollisuuksia säästämisen tai muiden kulutusmenojen kasvattamiseen.

Järkevä asuntopolitiikka takaisi kohtuuhintaisen omistusasumisen myös kasvukeskuksissa ja mahdollistaisi työn perässä muuttamisen nykyistä paremmin. Hyvin toimivista asunto- ja työmarkkinoista hyötyisi koko Suomen kansantalous.

Terveisin,
Anssi Rantala, Aktia Pankin pääekonomisti